keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Vaarallinen matka
Pallomasilla! Tekemässä Japaniesitelmää! (hurraan huutoja). Okei, nyt kaikki (= te muutamat mursut) ihmettelee, että mitä järkeä kirjoittaa blogiin jotain näin tyhjänpäiväistä. Mutta te muutamat mursut ette olekkaan tällä hetkellä tässä upeassa huoneessa! On se niin epäreilua miten jotku osaa! Taas tunnen kateuden piston sydämessäni. Mutta mutta on se kyllä hienoa päästä tähän aistien paratiisi- huoneeseen sen rankan matkan jälkeen, jonka jouduin kulkemaan tänne päästäksei!
Joo! Onhan se komean näköistä kun sataa isoja ja ihania lumihiutaleita, mutta ei se sitten olekkaan niin ihanaa, kun ulkona sattuu olemaan lämpötila +3... Sitä loskan määrää. Välillä tuntui, että olen jossain Selviytyjissä. Joka pulella oli lokaisia vesilätäkköjä ja yksikin väärä askel olisi voinut olla kohtalokas!
Ei se loska sinänsä mitään, mutta kyllä hävetti. Kaikki tietää Sen tunteen kun kadulla kävellessä ajattelee mielessään Tanssii tähtien kanssa jaksoa, jonka vasta katsoit nauhalta ja miettii miten itse kilpailisi siellä ja vastailisi Vapun ja Mikon kysymyksiin huikaisevan tanssi numeron jälkeen ja samalla pelleilisi oman, erittäin hyvänäköisen, opettajan kanssa ja huomaat että todellisessa elämässä joku viiksekäs, tupakoiva mies katsoo sinua oudosti ja hoksaat miten olet ilmeillyt itseksesi koko ajan.
Kyllä. Tällaista.
Joo! Onhan se komean näköistä kun sataa isoja ja ihania lumihiutaleita, mutta ei se sitten olekkaan niin ihanaa, kun ulkona sattuu olemaan lämpötila +3... Sitä loskan määrää. Välillä tuntui, että olen jossain Selviytyjissä. Joka pulella oli lokaisia vesilätäkköjä ja yksikin väärä askel olisi voinut olla kohtalokas!
Ei se loska sinänsä mitään, mutta kyllä hävetti. Kaikki tietää Sen tunteen kun kadulla kävellessä ajattelee mielessään Tanssii tähtien kanssa jaksoa, jonka vasta katsoit nauhalta ja miettii miten itse kilpailisi siellä ja vastailisi Vapun ja Mikon kysymyksiin huikaisevan tanssi numeron jälkeen ja samalla pelleilisi oman, erittäin hyvänäköisen, opettajan kanssa ja huomaat että todellisessa elämässä joku viiksekäs, tupakoiva mies katsoo sinua oudosti ja hoksaat miten olet ilmeillyt itseksesi koko ajan.
Kyllä. Tällaista.
Luntaaa :D
Huu! Sataa lunta. Pitäisi jatkaa historiaan tulevaa esitelmää Japanista. Aihe on kiinnostava, mutta energiat on yksinkertaisesti nollilla. Ajatelin mennä tänään Pallomasin, kaverini ja esitelmäparini tykö tekemään esitelmää eteenpäin, että olisi sitten opettajalle ehkä jotain näytettävääkin! :DD Ehkä tuo lumi kannustaa minua nostamaan sievän peppuni ylös penkistä ja lähteä käveleskelemään Pallomasia kohden. Ihanasta säästä ja luonnonilmiöistä puheenollen huomasiko joku upeat revontulet eilen illalla. Vau! Olisikohan ollut elämäni kolmas kerta kun niitä näin. Harmittaa kun en omista kameraa jolla ottaa kuvia, mutta isä vähän vinkkasi, että 18-vuotis syntymäpäiväni jälkeen saatan omistaakkin. Tosin minun pitäisi kustantaa noin puolet, jos järkkärin haluan.
Sitä odotellessa taidan lähteä tekemään Japani-esitelmää.. ja illalla pitäisi lukea esitelmäkirjaa ja tehdä lukupäiväkirjaa äikkään! :33 Minähän en jätä mitään viime tippaan :PP
(miksihän muuten teen kaikki hymiöni kaksinkertaisena?? xDD)
Sitä odotellessa taidan lähteä tekemään Japani-esitelmää.. ja illalla pitäisi lukea esitelmäkirjaa ja tehdä lukupäiväkirjaa äikkään! :33 Minähän en jätä mitään viime tippaan :PP
(miksihän muuten teen kaikki hymiöni kaksinkertaisena?? xDD)
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Perjantai-illan pieniä iloja
Kaikki tietävät varmaan ne youtube-taiteilijat jotka tekevät esim. ruuasta mahtavia taideteoksia ja tekevät kaikki kateellisiksi. Satuin tässä nettissä seikkaillessani löytämään kuvia kahvitaiteesta. :DD Mitä kaikkea kahvivaahdolla voikaan tehdä. Waa! Ei pitäisi tällälailla kiusailla itseään. Tulen vain kateelliseksi. Toivottavasti en ole ainoa
Tuosta linkistä voit löytää lisää kavitaidetta.
http://www.menuism.com/slideshows/amazing-latte-art#slide-1
Kuinka tuollaiset raaskii juoda?
Tuosta linkistä voit löytää lisää kavitaidetta.
http://www.menuism.com/slideshows/amazing-latte-art#slide-1
torstai 15. maaliskuuta 2012
Miksi?
Tuleepas nyt kirjoitettua paljon, mutta parempi pistää kunnolla alkuun, vai mitä?
Näin tänään jotain todella traumaattista, josta silmäni eivät varmaan toivu ikinä täysin. Katsokaas siskoni Fisu näytti minulle tällaisen ilmeisesti supersuositun blogin, tällaisen henkilön kuin Kissiesin blogin. Blogissa oli paljon kuvia kyseisetä tytöstä ja en tahdo haukkua tai mitään mutta JHKHGFJHBKGUY!! Mitkä rinnat! Jotain todella epäluonnollista ja epäsopivan ja epämukavan näköista. Miksi?? Ja mieleeni nousi myös toinen povipommi Heidi Montag, joka on leikellyt itseään sitten ihan huolella. Miksi, miksi, MIKSI?? Voiko tuntea itsensä enää samaksi ihmiseksi tämän kaltaisen muuntelun jälkeen? Olenko vain vanhanaikainen?? Mietin myös monesti sitä, että jos olet leikkellyt itsesi viimeisen päälle, niin miten voit olla varma esimerkiksi uuden poikaystävän tunteista? Onko hän kanssasi vain sen takia että sinulla on harvinaisen isot tissit vai olisiko hän pitänyt sinusta luonnollisena? Waaaaa! Pääni räjähtää. Onko nykyajan kauneusihanteet todella näin vääristyneitä? Jaa, kai ne on olleet muulloinkin.
En tiedä, en tosiaan tiedä.
Näin tänään jotain todella traumaattista, josta silmäni eivät varmaan toivu ikinä täysin. Katsokaas siskoni Fisu näytti minulle tällaisen ilmeisesti supersuositun blogin, tällaisen henkilön kuin Kissiesin blogin. Blogissa oli paljon kuvia kyseisetä tytöstä ja en tahdo haukkua tai mitään mutta JHKHGFJHBKGUY!! Mitkä rinnat! Jotain todella epäluonnollista ja epäsopivan ja epämukavan näköista. Miksi?? Ja mieleeni nousi myös toinen povipommi Heidi Montag, joka on leikellyt itseään sitten ihan huolella. Miksi, miksi, MIKSI?? Voiko tuntea itsensä enää samaksi ihmiseksi tämän kaltaisen muuntelun jälkeen? Olenko vain vanhanaikainen?? Mietin myös monesti sitä, että jos olet leikkellyt itsesi viimeisen päälle, niin miten voit olla varma esimerkiksi uuden poikaystävän tunteista? Onko hän kanssasi vain sen takia että sinulla on harvinaisen isot tissit vai olisiko hän pitänyt sinusta luonnollisena? Waaaaa! Pääni räjähtää. Onko nykyajan kauneusihanteet todella näin vääristyneitä? Jaa, kai ne on olleet muulloinkin.
En tiedä, en tosiaan tiedä.
Yöllisiä lukuhetkia ja muuta mukavaa
Oi, mikä ilma tänään täällä olikaan. Oli taivaallista herätä kevätaurinkoon puoli yhdeksältä ja heräillä rauhassa hääräillen tyhjässä talossa. Koulu alkoi tänään vasta varttia vaille yksi ja päättyi kahdelta. Loppuiltaa ei sitten laiskoteltukkaan sillä draama harkat alkoivat heti 4 samaisessa koulurakennuksessa.
Harkat menivät huomattavan hyvin verraten viimeviikkoisiin harkkoihin ja saatiin hiottua näytelmän kohokohta aika valmiiksi :D Puhuttiinpa sitten muutaman kaverin kanssa, jotka kuuluvat myös näyttelijöideni riemukkaaseen porukkaan, mahdollisesta tulevasta Oulun reissusta!! Titanic nimittäin tulee 3D:nä satavuotis päivän kunniaksi ja tottakai meidän on pakko päästä katsomaan se ja samalla terrorisoimaan määkiviä oululaisia :3
Harjoitusten jälkeen kotiin jossa harjoitin niinkin uskaliata ajanvietteitä kuin dataamista ja aina niin hengenvaarallista telkkarin tuijottamista! Juu ja meinasin, huom. MEINASIN mennä hyvissä ajoin nukkumaan ja siinä puoli yhdentoista maissa makasin sängyssä ja ajattelin, että jos tuota Nälkäpeliä lukisi kymmenisen sivua eteenpäin. (olin sillä hetkellä päässyt 152:een sivuun) Noh tuli sitten luettua koko kirja loppuu, eli rapiat 200 sivua ja siinä sivussa valvottua puoli 4:ään <33 Onneksi jaksoin sinne asti niin ei enää iske väsymys samalla tavalla kuin 5-6 tunnin unista.
(VAROITUS! SPOILEREITA!---->>)
Kirja piti minua vielä hetken valveilla ja mietin siinä kirjan Peetaa, eli kirjan yhtä päähenkilöistä, joka joutuu päähenkilön kanssa areenalle. Kirjassa hän on selvästi umpi rakastunut Katissiin, joka ei todellakaan ole varma mitä edes ajatella Peetasta. En osaa vieläkään päättää kummalla on ikävämpi tilanne...... Kirja sai minut myös ajattelemaan rakkautta ylipäätänsä. Mitä minä olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa, jossa aluksi vielä kuvitellaan, että rakkaan on pakko kuolla, jos haluaa itse selvitä tai toisin päin. Ja tietenkin tuli myös kuviteltua itsensä areenalle, joka on täynnä toisia verenhimoisia tribuutteja ja minun olisi pakko tappaa, jos haluaisin pysyä itse hengissä.
Tottakai samalla kun kuvittelin itseni kentälle, tuli myös kuviteltua se toinen. Siis jos joutuisin sellaisen pojan kanssa areenalle jota rakastan. Semmoinen on raskasta ajateltavaa ihan senkin puolesta, että on pakostakin epäiltävä tuleeko semmoista ihmistä koko elämäni aikana vastaan, vai odotanko aina vain ja päästän realistiset rakkaudet lipumaan ohitseni, koska he eivät vastaa kuvitelmaa. Toivottavasti ei.
(Mutta mutta, tämä alkaa käydä pitkäksi ja hämmennystä välttääkseni kerron, tuo tekstin alkupuoli on kirjoitettu eilen eli 14. päivä ja loppu(eli suurin)osa nyt 15. päivä..)
Olkoon onni aina kanssanne(tai jotenkin sinne päin)~
Harkat menivät huomattavan hyvin verraten viimeviikkoisiin harkkoihin ja saatiin hiottua näytelmän kohokohta aika valmiiksi :D Puhuttiinpa sitten muutaman kaverin kanssa, jotka kuuluvat myös näyttelijöideni riemukkaaseen porukkaan, mahdollisesta tulevasta Oulun reissusta!! Titanic nimittäin tulee 3D:nä satavuotis päivän kunniaksi ja tottakai meidän on pakko päästä katsomaan se ja samalla terrorisoimaan määkiviä oululaisia :3
Harjoitusten jälkeen kotiin jossa harjoitin niinkin uskaliata ajanvietteitä kuin dataamista ja aina niin hengenvaarallista telkkarin tuijottamista! Juu ja meinasin, huom. MEINASIN mennä hyvissä ajoin nukkumaan ja siinä puoli yhdentoista maissa makasin sängyssä ja ajattelin, että jos tuota Nälkäpeliä lukisi kymmenisen sivua eteenpäin. (olin sillä hetkellä päässyt 152:een sivuun) Noh tuli sitten luettua koko kirja loppuu, eli rapiat 200 sivua ja siinä sivussa valvottua puoli 4:ään <33 Onneksi jaksoin sinne asti niin ei enää iske väsymys samalla tavalla kuin 5-6 tunnin unista.
(VAROITUS! SPOILEREITA!---->>)
Kirja piti minua vielä hetken valveilla ja mietin siinä kirjan Peetaa, eli kirjan yhtä päähenkilöistä, joka joutuu päähenkilön kanssa areenalle. Kirjassa hän on selvästi umpi rakastunut Katissiin, joka ei todellakaan ole varma mitä edes ajatella Peetasta. En osaa vieläkään päättää kummalla on ikävämpi tilanne...... Kirja sai minut myös ajattelemaan rakkautta ylipäätänsä. Mitä minä olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa, jossa aluksi vielä kuvitellaan, että rakkaan on pakko kuolla, jos haluaa itse selvitä tai toisin päin. Ja tietenkin tuli myös kuviteltua itsensä areenalle, joka on täynnä toisia verenhimoisia tribuutteja ja minun olisi pakko tappaa, jos haluaisin pysyä itse hengissä.
Tottakai samalla kun kuvittelin itseni kentälle, tuli myös kuviteltua se toinen. Siis jos joutuisin sellaisen pojan kanssa areenalle jota rakastan. Semmoinen on raskasta ajateltavaa ihan senkin puolesta, että on pakostakin epäiltävä tuleeko semmoista ihmistä koko elämäni aikana vastaan, vai odotanko aina vain ja päästän realistiset rakkaudet lipumaan ohitseni, koska he eivät vastaa kuvitelmaa. Toivottavasti ei.
(Mutta mutta, tämä alkaa käydä pitkäksi ja hämmennystä välttääkseni kerron, tuo tekstin alkupuoli on kirjoitettu eilen eli 14. päivä ja loppu(eli suurin)osa nyt 15. päivä..)
Olkoon onni aina kanssanne(tai jotenkin sinne päin)~
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)