Pallomasilla! Tekemässä Japaniesitelmää! (hurraan huutoja). Okei, nyt kaikki (= te muutamat mursut) ihmettelee, että mitä järkeä kirjoittaa blogiin jotain näin tyhjänpäiväistä. Mutta te muutamat mursut ette olekkaan tällä hetkellä tässä upeassa huoneessa! On se niin epäreilua miten jotku osaa! Taas tunnen kateuden piston sydämessäni. Mutta mutta on se kyllä hienoa päästä tähän aistien paratiisi- huoneeseen sen rankan matkan jälkeen, jonka jouduin kulkemaan tänne päästäksei!
Joo! Onhan se komean näköistä kun sataa isoja ja ihania lumihiutaleita, mutta ei se sitten olekkaan niin ihanaa, kun ulkona sattuu olemaan lämpötila +3... Sitä loskan määrää. Välillä tuntui, että olen jossain Selviytyjissä. Joka pulella oli lokaisia vesilätäkköjä ja yksikin väärä askel olisi voinut olla kohtalokas!
Ei se loska sinänsä mitään, mutta kyllä hävetti. Kaikki tietää Sen tunteen kun kadulla kävellessä ajattelee mielessään Tanssii tähtien kanssa jaksoa, jonka vasta katsoit nauhalta ja miettii miten itse kilpailisi siellä ja vastailisi Vapun ja Mikon kysymyksiin huikaisevan tanssi numeron jälkeen ja samalla pelleilisi oman, erittäin hyvänäköisen, opettajan kanssa ja huomaat että todellisessa elämässä joku viiksekäs, tupakoiva mies katsoo sinua oudosti ja hoksaat miten olet ilmeillyt itseksesi koko ajan.
Kyllä. Tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komentoikaa vapaasti, mutta jättäkää suosiolla pelkät loukkauskommentit mielenne syviin ja pimeisiin sopukoihin syömään puuroa. :3